Tästä alkaa miu tutkimusmatka itseeni. Pohdin siitä, että kuka oon oikeesti ja mitä haluan. Millanen ihminen on Minna. Miks itsensä tutkiminen on näin vaikeeta? :o Oisko tähän jotain konetta,joka auttaisi?
Tähän asti kun oon hieman pohtinut miuta,niin oon tullu siihen tulokseen,että oon aika muuttuva ja sellanen tunteella elävä, vaikka jotkit jutut sitten taas vaatii kauheeta järjestelyä ja kikki pitää olla suunniteltu,ettei miu pieni pää saa aikaan itelleen mitään karuselliä,joka sitten alkaa pyörimään,kun pitäisi käydä nukkumaan.
Tykkään tehdä monia asioita: Piirtää,kirjoittaa,kuunnella musiikkia(Tällä hetkellä Heli Kajo niminen artisti uppoo minuu tosi hyvin), treenaaminen ja liikunta on lähellä miun sydäntä. Siinä tais olla suurin osa siitä,mistä tykkään.
Sitten mitä mie arvostan: Rehellisyyttä, rentoa menoa, sellasta elämää, jossa kaikki ei oo niin vakavaa, ihmisiä,jotka arvostaa itseensä(tiedän välillä se on tosi vaikeeta) sellasia hetkiä, kun vaan saa olla ja aika menettää merkityksensä.
Tästä lyhyestä yhteenvedosta voin vaan todeta: Olen ihminen, joka elää hetkessä ja tunteella,ja antaa vaan mennä,kun siltä tuntuu.
Oiskohan jollakin jotain lisättävää? Ku itsestään ei aina huomaa niitä huonoja/hyviä puolia.?
ps: Ajatusmaailma,jota pyrin noudattamaan: Jokaisessa päivässä on ainakin yksi hyvä hetki tai asia. Tälänen ajattelutapa on auttanut minuu valtavasti.
pps: Haluisin miun ranteeseen tatuoinnin,tekstikin on jo tiedossa :)
Sillon kun tutustuttiin, niin sie olit aika villi, kiinnostunut kaikesta uudesta ja halusit elää hetkessä. Sen takia myö varmaan alettiinkin pyörii yhessä. Mie olin eläny sillä mentaliteetilla jo monta vuotta, niin siun oli helppo olla miun kanssa ja miun helppo olla siun ystävä, kun meitä ei pidelly mikään. Kouluaikana alettiin kuitenkin molemmat kasvaa, sie aikasemmin kuin mie. Halusit ja tarvisit ahkä enemmän jotain pysyvää, kiinteetä ja varmaa. Siusta alko näkymään piirteitä, että halusit rauhottua ja asettua aloilleen. Nyt sie elät aika tasasesti ja se taitaa sopii siun luonteelle. Ite kirjotit, että tarviit suunnitelmia, ettei siun pää leviä, oon samaa mieltä siinä. Siulle sopii semmonen selkeä normaali elämä. Niin miullekin nykysin, kun oon kokenu jo kaiken ja vähän liikaakin. Mutta sie oot myös luova ja taiteellinen, joten sinuu ei voi liikaa kahlita arkeen, tarviit tuuletustaukojakin. siun pitää saada tehdä sitä mistä sie tykkäät, muuten siitä ei tuu mitään. Siun pitää tehdä asiat sydämmellä, silloin oot parhaimmillas. Tällä tavalla mie siut näen, nyt kun ei olla pitkään aikaan kasvotusten juteltu. :)
VastaaPoistaoot aivan oikeessa, meidän oli helppo olla yhdessä,kun oltiin nini samanlaisia sillon. Sielä missä oli Paula,niin oli Minna tai toisinpäin;) Vaikka mei kasvu onkin tapahtunut eriaikaan, nin nyt ollaan taas samassa pisteessä. Kummatkin elää sellasta normaalia elämää, astetta rauhallisempaa ku sillo opiskeluaikana ja kyllä tää sopii miule, ei mitään valittamista. Toisaalta taas kyllä huomaan sen,että tarviin niitä tuulahdushetkiä ja sellasia, että elän vaan hetkessä ja tunteella, muuten alkaa ahdistaa pientä päätäni. Oon varmaan pieni taiteilija sielu joka ahidstuu joskus vähän kaikesta,mutta tällänen mie oon. Tällä hetkellä haluun vaan olla ja relata ja tehdä asioita,joista tykkään. Ja sama meno jatkuu sit syksyllä,vaikka vähän eri paikassa,mutta kuitenkin. Kiitti Paula ku vastasit, jeesas tosi paljon. Ja nähdään taas pian, mennään kahville ja pohditaan syvällisiä ja vähemmän syvällisiä juttuja, eikös vaan :)
Poista