Arjen uudet tuulet

Heipparallaa

Tästä onkin tosi pitkä aika kun viimeeksi kirjoittelin tänne mitään, taitaa olla jo pari vuotta. Syy on varmaan ollut se, että ei oo ollut aikaa, enkä ole edes muistanut koko blogin olemassa oloa.

Ajattelin nyt herätellä pikkuhiljaa tätä blogia taas henkiin. Vauva vuosi on mennyt ja meillä asuu nykyään 3-vuotias poika. 

Arki sujuu hyvin, ja sujunut jo jonkin aikaan, mutta keväällä alkoi tuntumaan siltä, että tahdon työskennllä hoitoalalla, ja varsinkin vanhusten parissa. Arkailin aluksi hakea kouluun,mutta lähipiiri kannusti miuta upeasti ja päätin hakea. Se kannatti! 

Toukokuun alussa tuli tieto, että minut oli hyväksytty, juuri minut. 150 oli hakenut ja minä olin yksi päässeistä. Voi sitä onnentunnetta. 

Kesä meni hengaillessa oman perheen kesken, ja välillä tuntui siltä,että koulu ei ala koskaan. 

Kesä meni ja elokuu tuli. Alkoi koulu, mutta samalla alkoi myös jotain muuta.

Atella alkoi myös päiväkoti, tällä hetkellä herra on 20h/vk, eli 4 tuntia/pv. Tekee hyvää pikkumiehelle. Päiväkotiin meno taisi olla kovempi paikka meille vanhemmille, kuin itse Atelle.

Nyt olen toista päivää koulussa, ja samalla pikku ukkeli päiväkodissa. Oli painellut pesemään käsiä heti kun saapui päiväkotiin, ei ollut isä kelvannut enää mukaan. On tainnut ukkeli tykästyä päiväkotiin.

Toista päivää koulussa, ja tää porukka tuntuu kivalta ja opiskelu on todella kivaa. Tästä on hyvä jatkaa, ja meillä on hyvä tiimi, me pärjätään aina.

Ihanaa elokuun alkua kaikille! :)

Vauva-arjesta moikka.

Ei oo tullu pitkään aikaan päiviteltyä blogiin mitään, mutta jotenkin en vaan oo yksinkertaisesti muistanut. Kuten otsikokin kertoo,niin täällä eletään hyvin vahvasti vauva-arkea.

Atte täytti viime kuun 20 päivä 7kk. Hui kamala kui nopeasti aika on mennyt, vastahan mie tein testin ja vasta äskenhän Atte päästi ekan parkasun, haikeeta. Miten tää koko reilu 7kk on oikein mennyt?

1. Olen löytänyt itsestäni sellaisia voimavaroja ja tunteita, joita en ees tienyt itsestäni löytyvän.
2. Meistä kahdesta on tullut kolme ja voin todeta, ollaan hyvä tiimi. Vedetään yhtä köyttä, jotta kaikilla meillä olisi hyvä olla.
3. Oon aloittanut työt, tykkään työstäni ja pikkuhiljaa oon myös oppinut luottamaan siihen, että kyllä miun miehet pärjää täällä päivisin. Hyvin ne pärjää.<3
4. En oo koskaan tuntenut sellasta kipua, kun ekana työpäivänä itkiessäni puhelimeen Jaanalle, etten pysty menemään töihin, koska Atte jäi kotiin.
5. Oon myös oppinut kestämään sen, että en pysty hallitsemaan kaikkea.
6. Olen joskus hiton väsynyt, ja en jaksais mitään, silloin on lupa luovuttaa ja olla vaan,aamulla on varmasti parempi olo.
7. Ollaan muutettu, ja meillä on kiva ihana koti. Tilaa on, joten tässä on pitkäaikainen koti. Sisustus on kesken, mutta pikkuhiljaa kaikki järjestyy.
8. Aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.
9. Oon ehkä oppinut myös ottamaan rauhallisemmin ja vähän iisimmin jotkut jutut, mitä sil on ävliä jos on vähän tiskia yms, jos vaan me voidaan hyvin.
10. Ehkä yksinkertaisesti oon oppinut ottamaan iisimmin ja olemaan panikoimasta joka hiton asiasta.

Mutta joo. Vauva-arkeen kuuluu myös joskus vähän haahaulia kaupungilla, ja öö.. Myös vähän vaatekaupoissa kiertelyä. Täydensin vaatevarastoa nautin vaan hengailusta työkaverin kanssa. Maksoin hävyttömän paljon kahvista ja sämpylästä,mutta niin tein. Saatoin ehkä vähän tuhlata rahaa,mutta iteppä oon ne ansainnut.. Totesin myös, että jostain kummasta syystä ruokakauppaan uppoo nykyään hurjan paljon enemmän rahaa. :)

7 kuukautta on mennyt ja vielä muutama edessä,niin vauvavuosi on takana. Mutta tällä hetkellä voin todeta. Oon selvinnyt, en tiiä millä voimavaroilla,mutta kuitenkin. :) Miula on onneks ihana mies,joka jeesaa. <3

Ja tää on nyt jo ihan siirappia,mutta  kyllä se paras palkinto tuhisee nyt tuolla sängyssään. :)

Ja nyt ihan muuta asiaa, tai ehkä. Nyt vasta alan rehellisesti hyväksymään sen, että miun kroppa on muuttunut hurjasti sen jälkeen kun poitsu on syntynyt. Paluuta entiseen ei vaan ole. En voi enää syyä mitä tahansa, alkaa näkymään kyllä ennenpitkään jossakin, ja muutenkin on vaan enempi ja enempi pakko pitää enemmän itestään huolta. Pitää muistaa liikkua, nukkua ja rentoutua tarpeeksi, ei vaan voi mennä täysillä kokoaikaa.

Oonkin laittanut itteni mukaan sellaseen 30 päivän lankku haasteeseen, johon idean sain meiän odottajaryhmästä. :) Saa nähä että millaisia tuloksia näkyy sitten tän jälkeen, kyllä sielä taisi olla muutama muukin haaste,mutta meen haaste kerrallaan. Ensin suoritetaan tää lankku haaste ja sit katellaan muita haasteita. ;)

Jospa tälle kropalle sais jotain tehtyä.

Ens viikolla sit kirjottelen miun kirppiskieroksesta, ja siitä tarttuiko mitään mukaan ja löysinkö ehkä meiän kotiin mitään kivaa sisustusjuttuja. Ja jos oikein hyvin käy,niin ens viikon loppuna saattaa olla, että ehkä jaksan värjätä hiukset, niin saan tän järkyttävän kulahtaneen punasen pois. :)

Arkea vain.

Aamuheräämiset, päivävaateiden pukeminen itselleen  ja poitsulle. Ei enää myöhään nukkumista, ulos mennään vaikka ei  itteensä just nyt kiinnotais, pitäs muistaa ottaa omaa aikaa, samalla kun täytyis jotenkin pitää koko paletti käsissä. Mitenköhän tälläsestä selvitään? Vieläkin oon ihan hukassa, vaikka joka päivä näihin tilanteihin törmään.
Milläköhän taidolla oon onnistunut pitää tän paletin ees suht koossa tän reilun 3kk? En olis uskonu et miula olis sellasii taitoi,mut näköjään on.
Oon oppinu sietää epävarmuutta ja kaaosta hieman paremmin, ku ennen. Ei koskaan voi tietää että millanen tilanne on esimerkiksi aamulla kun herää vaikka olis aatellu et mennään seuravaana päivän tyyliin kerhoon pojan kanssa, voi olla että se ei vaan onnistu.
Oon ollu aina sellanen ihminen et miun täytyy tietää mitä tapahtuu,koska muuten miun pieni pää ei kestä. Oon ehkä vähän oppinut että maailma ei kaadukkaan, vaikkein tiiä aina et mitä tapahtuu. :)

Tänään olis tarkotus mennä poitsun kaa napero muskariin, mut saa nähä et onistuuko,koksa poitsu on tosi poikki kun eilen sai ne 3kk rokotteet.

Ite oon vaihtnut syksyn kunniaksi hiusten värin tummasta vaaleeksi. Otin yhden värinpoitson ja oon tyytyväinen sen tulokseen, pitäs vielä iskee vaalee väri päähän,niin näistä tulis varmaan ihan kivat. :)

Pitäs siivota vaatekaapista kaikki turhat vaatteet ja viedä uffin laatikkoon. Samoin pitäs muistaa tyhjentää toi lehtihylly ja viedä ne keräykseen.

Miten tälläset pienet jutut on vaikee muistaa?

Aamukahvista on tullut elinehto. Mitenköhän selviäisin ilman aamukahvia? En varmaan mitenkään. :D

Syksy

Ihanaa, syksy on alkanut saapua! Mie niin rakastan sitä fiilistä, kun tunnen ekaa kertaa pienen viileyden nenässä,kun meen ulos. Jes. Nyt on lupa vetää pipo päähän ja villasukat jalkaan, ja olla vaan. :) Kohtapuolii pitäs käydä ostamassa kynttilöitä, joiya sit voin polttaa illalla kun on vihdoinkin sitä omaa aikaa. :) Ihanaa kun ei oo enää kuuma ja ei tunnu kokoajan siltä et hikoilen ku pien possu. :D No okei, hikoilen vissii muutenkin, ihanat hormoonit<3

Tällä hetkellä täällä on hiljasta, poika nukkuu vihdoinkin ees hetken, ja miula on aikaa istuu kirjottamassa tätä tekstiä. :) Koko päivä on menny enemmän tai vähemmän huutaen,mut sit neuvolassa pikku herra oli ku enkeli. :) Pojan 2kk:n mitat on seuraavat: paino 4720g ja pituus 56,3 cm. Mei pieni mies kasvaa hurjaa vauhtia. <3

Tässä olis tarkotus värjätä/värjäyttää hiukset, ja en oikein tiiä et millaseks pistäsin.. Haluisin kokeilla sellasta jännää vaaleeta, sellasta hopeen vaaleet tai sen tyylist,mut en oikein tiiä et oisko se hyvä. Toisaalt unelma ihan kirkkaan punasist hiuksist ei oo kadonnu viel minnekkää.. hmm.. vaikeeta.. Tää tumma on tuttu ja turvallinen, mut haluun jotain uutta, ehkä mie kallistun tohon vaaleeseen? emt. Vaikeet pääättää huoh..

kävin täs yks päivä kaupoilla ja ostin korkkarit?! Kahet viel, eipä oo miu kaapissa ollu monii korkkareita, ja oon aina vaan tallannu tennarit jalas, minkäs mie sille voin et rakastan converseita ylikaiken?! Nytkin haaveilen pinkeistä converseistä, jotka on matalavartiset. Talvee vastehan ne on fiksua hankkia,mut aina niille voi tulla talvellakin käyttöä. ;)

Pitäs vaan rohkeesti alkaa käyttää niit korkkereit, mutta missä? En oikein kehtaa työnnellä tuol vaunui korkkarit jalas, varsinkin kun käyn tyyliin vaan vaunulenkeillä päivisin. Pitäs sit kaupunkiin lähtee et vois käppäillä niillä.

Oliskonhan rajun näkönen, jos miul olis vaaleet pitkät hiukset? :)

Sain nukuttuu aamulla pidempään,kun ville oli koton ja katto poikaa ja samoin nyt iltapäiväl sain nukuttuu päikkärit. Joskus tuo mies on vaan niin kultanen<3

Ens kirjotukses on sit kuva miun kengistä ja fiiliksiä perhekerhosta jonne me mennään pojan kans to aamuna! :)

Beautiful Body

Tartun haasteeseen. Vaikea oli kuvata omaa kehoaan nyt,kun se on muuttunut tosi paljon. Kuvaamisen jälkeen tuli kuitenkin hyvä fiilis. Ei kropalla nyt niin väliä, minulla on lapsi. Se on kasvanut miun sisällä sen 9kk, ja kyllähän siitä jälkiä on jäänyt. Kuvat on otettu lähinnä mahasta,kun se on kaikista isoin muutos ollut.

Siinä se nyt. Yhden lapsen jälkeen. Olen ylpeä kehostani, olkaa muutkin! <3

Vain elämää, ei sen enempää..

Huh hei. Aika menee ku siivillä! Vasta tuo pinniksessä tällä hetkellä tuhiseva poika synty ja nyt se on jo reilun kuukauden ikänen, ja niin iso poika ainakin miun silmissä.<3 Päivät menee kuin hujauksessa, kun eletään tuon pojan aikataulujen mukasesti, ja on ihanaa kun poika alkaa olemaan enemmän ja enemmän päiväl hereil, ettei hää vaan nuku kokoaikaa. :)

Itellä on vielkin aika outo olo. Mie oon äiti. Vaikka tähän kaikkeen on ollu aikaa valmistautua, niin silti. Tätä hommaa harjotellaan joka päivä, ja joka päivä opitaan uusii juttuja ja joka päivä tuo lapsi oppii uusii juttuja.

Tää kaikki on vaan niin uutta ja ihmeellistä, vaikka aluks olikin tosi hankalaa,ku ei meinannu jaksaa yöheräämisten takia mitään. Ekat 3 viikkoo tais mennä ihan sumus, en välil tieny et onks aamu vai yö. Taitaa olla tuttuu aika monelle?

Imatran reissu tuli siis enemmän ku tarpeeseen, näin sielä Jaanaa, ja vietetiin monta super hyvää hetkee ja sain vähän omaa aikaa,kun vanhemmat hoiti poikaa, suuri kiitos vaan heillekkin avusta. :)

Oon miettiny paljon opiskelu ja työjuttuja myös. Ensin hoidan tän kesken olevan koulun loppuun, sit vaan oon ja sit mietin et mihin haen. Tällä hetkellä mennään tosi paljon Villen töiden mukaan ja miusta on ihanaa olla pojan kanssa kotona. Suunnitelmissa on joku päivä lähtee lukee ittensä lasten ohjaajaksi tai lähihoitajaksi. Kummatkin kiinnostais, mutta en oikein tiiä et kumpi olis enemmän se  miun juttu.

Onneks noit koulujuttui kerkee miettii täs ihan rauhas, nyt vaan nautitaan siitä ajasta,jonka voin olla pojan kanssa kotona. <3

Pikkuhiljaa pitäs alkaa miettimään pojan nimenanto tilaisuutta, kohan ensin sais tehtyy kutsut ja selvitettyy muutaman kimuranttisen asian,niin olis paljon helpompi olo.
'
Nyt keittämään kahvia ja siivoilemaan, jotta illalla saa vaan olla. :)

Hiphei.

Vaikee kuvailla oikein fiiliksiä. On vaan jotenkin niin onnellinen ja vaikka muutos on ollut suuri ja mei elämä on muuttunut täysin, niin tää on ihan paras asia mitä elämässä voi tapahtua. <3

Se on vaan se tunne, se rakkaus, sellainen rakkaus mitä ei voi kuvailla. Äidinrakkaus.

Tässä on kyllä paljon totuteltavaa, mutta päivä päivältä me opitaan uusia asioita ja saadaan varmuutta siihen, että me osataan tää homma. (:

En malta oottaa, että päästään e-karjalaan ja näkee kavereita ja viedä poika moikkaa isovanhempiaan.

e-karjalassa odottaa myös suunniteltu tyttöjen hemmottelupäivä, johon kuuluu kirppisten kiertelyä ja yleistä chillailua. (:

vois muuten värjätä hiukset, kun tuntuu että letti näyttää vähän kulahtaneelta, värin pidän varmaan ruskeena, tuttu ja turvallinen (:

tässä pitäs pikkuhiljaa alkaa suunnittelee kutsuja pojan juhliin. ´<3