Tule joulu kultainen<3


<33




Pitäisi vielä jaksaa tää loppuviikko töissä, ens viikko kokonaan ja sit seuraava viikko to iltapäivään asti. Sit pääsis läheisten luo ja oman rakkaan kainaloon nukkumaan.<3

Ootan myös ihan hulluna, että pääsen erään ystävän kanssa kahville ja päästään vaihtaa kunnolla kuulumisia ja ehkä jotain muutakin. <3

Taas ikävä nostaa päätänsä.





Täytyy myöntää, että tänä vuona joulu tuli meille paljon aikaisemmin <3

Kotiseutu kaipuu.

 Miuss on herättäny kaipuu takasin kotiseudulle, paikkaan missä on kaverit. Toisaalta mie viihdyn täällä tosi hyvin, ihmiset on mukavia ja saan opiskella sitä alaa mitä haluun. :) Täytyy kai todeta, että kaikki on kohdallaan, vaikka vähän hukassa kartalta ollaan välillä.

Pitäs saada vähän itteensä niskasta kiinni, jotta jaksaisin käydä salilla ees pari kertaa viikossa ja käydä säännöllisesti lenkillä, jotta sais ees jotenkn pidettyä fyysisen kunnon. Työpäivän jälkeen on vaan ollut pahatapa vähän lysähtää nukkumaan päikärit ja jotenkin oon vaan muutenkin lysähtynyt. Huoh, voi kun saisi jostain tsemppiä pitää itestään huolta ja muuttamaan itsensä tv-orjasta sekä sohvaperunasta aktiiviseksi ihmiseksi, jolla on muutakin tekemistä kuin television katselu? Totuushan on se, että miula olis monta miljoona kertaa fiksumpaa tekemistä kuin joku television katselu.

Mutta jos nyt vaan päättäisin ryhtyä aktiivisemmaksi persoonaksi, koska siitä tulee miule oikeesti hyvä olo, eikä television katselusta.

Nyt iltalenkille :)

Ikävä talvea!

Oonkohan mie jotenkin outo? Koska miula on ikävä talvea ja haluisin, että lumet sataisi jo maahan. <3 Miusta on jotenkin ihanaa,että maa on vakoinen ja on pieni kireä pakkanen. On ihana vaan ävellä luonnossa ja katsella mitä kaikkea siitä paljastuu,kun se on saanut lumipeitteen. Rakastan kyllä syksyä ja kikkea sen tuomia värejä ja sitä tiettyä pientä tunnetta nenässä kun ilma on kylmentynyt ja tuntee ensimmäistä kertaa sen, että syksy on saapunut. Mutta silti. Talvessa on jotakin sellaista, mistä mie pidän toella paljon, jotenkin miusta tuntuu,että miun sielu ja pää rauhottuu sillon. Kaikki on niin vaaleaa ja viatonta. Kaikki on puhdasta. Jotenkin vaan tuntuu, että silloin mie olen kaikista elämänhaluisin ja sellainen, että tunnen eläväni täysillä. En tieä mikä muta vaivaa vai olenko vaan oikeasti puhtaasti syksy ja talvi ihminen, koska kesälläkin käyttäisin villasukkia jos vain kehtaisin:)

Mutta jotta kesästä jäisi jotain muistoja,vaikka haluunkin jo talven,niin tässä kesällä 2012 otettu kuva. :)

kun oma ulkonäkö ahdistaa

En oikein tiiä, että mikä miulla on. Tunnen vaan itseni jotenkin rumaksi. Voisin vaan vaihtaa miun naaman ja hiukset. huoh. Miusta tuntuu että mie menetän miun järjen kohta. Tuntuu siltä,että vaikka koitan mitä tahansa tyyliä tai ihan mitä tahansa,niin en pysty olemaan tyytyväinen. Kadehdin aina jotenkin muiden ulkonäköä, huoh. No saa nähä, että mie mie sit seuraaavaksi keksin. Oiskohan ideoita?  Tiedän että tää kuulostaa varmaan joidenkin mielestä pinnalliselta, mutta en voi sille minkään että oma ulkonäkö vaan ahstaa ja tunnen olevani jotenkin vähemmän viehättävä. Huoh.

Ehkä lähden tästä vähän ulkoilemaan, tai jotain jos tämä ahdistus menisi pois. Millä poistaa tämä ahdistus, miksi tunnen itseni rumaksi?

Sateinen viikonloppu

Joo. Miten miusta tuntuu että täällä perniössä sataa ihan kokoajan? Tää on jo kolmas päivä kun sataa putkeen.. Huoh. Mutta hyvä vaan että sataa väillä, mutta eikö jo riittäis? Sade ei onneksi kuitenkaan pilannu viikonloppua mitenkään. :) Onneksi. Viikonloppu meni hyvin sutkasti kyläilemässä ja hauska oli. Tuli käytyä hviä keskusteluja ja hoidettua heppoja. <: Nautin todella!

Tänään kävin myös maastossa ja voin kertoa ettei mikään muu poista miun stressiä niin hyvin kuin hevose selkään nouseminen. Siinä on joku taika,koska samalla hetkellä kun laitan jalan jalustimeen ja ponnistan hevosen selkään niin kaikki unohtuu. On vaan mie ja hevonen. :) Sitä on erittäin vaikea selittää, mutta tunnen muutaman ihmisen, joille tulee smanlainen olotila joko ratsastamisesta tai muusta harrastuksesta. Pitäisi alkaa käymään tunneilla myös paikallisessa ratsastuskoulussa, jota minulle suositeltiin. Kohan tässä vähä saan tietoon työvuoroja, ja näen rahatilanteeni niin sitten sinne koululle tunneille. Vuoden alusta pitäisi liittyä seuraan jäseneksi, jos haaveilen kilpailevani joskus. Haaveena olisi kilpailla ensi keväänä tai viimeistään kesänä, joten tässä on työnsarkaa. Luultavasti kilpailen estekisoissa, koska koulu on muutenkin vieraampi maanperä minulle. Mutta katsellaan. :)

Ja jee, miun kynnet näyttää olevan jotenkin yhteistyöhaluisia,koska ne on ksvaneet hyvin ja ei oo katkenneet, tää on vaan niin ihna tunne,kun on saanut omat kynnet pitkiksi ja ne katkee heti. :) Tietysti haluisin näistä vielä hieman pidemmät,mutta täytyy olla tyytyväinen näihin mitä on. <3 

Ja joo ens kuun alussa meen kampaajalle. Tarkotuksena on ottaa koko väri pähän ja st vaaleita raitoja. Saa nähä millaseen tulokseen päästään, jännityksellä odotan. :) 

Nyt pitäisi varmaan lähtee tonne sateeseen ja kauppaan, jotta saa jotain ruokaa tehtyä, ja loppuillan voikin vain rentoutua lukemalla ja ehkä hieman hoitamalla kynsiäni;)

Vain elämää, ei sen enempää..

Jotenkin oon vaan onnellinen. En tiiä oikeestaan miks,mutta kait se johtuu vaan siitä, että oon tyytyväinen miun pieneen elämään ja siihen kaikkeen mitä siihen kuuluu. :) Koti näytää vielä todella keskeneräiseltä, ja vähän kaikkea pientä ja vähän suurempaakin puuttuu, mutta pikkuhiljaa niitä alkaa ilmestymään tänne. Eka hakinta on kyllä ehdottomasti tv-taso ja kirjahyllyt. Mie sekoon, kun joudun säilyttää tavaroita vaatekaapissa, joten vaatteet ei mahu todellakaan mitenkään päin kaappiin. Saati vielä kahen ihmisen vaatteet :D

Tänne tuee jossain vaiheessa kuvia mei pikkukodista kohan saan niiä otettua ja kameran,joka suostuu toimiman.

Nyt kyllä nukkumaan, viikonloppuna kirjottelen sit lisää kuulumisia, nyt väsyttää liikaa. :D

elämme jänni aikoja.

Enää reilu viikko,niin tää tyttö ottaa kamat kantoon ja suuntaa Helsinkiin. Jännittää aika lailla,samaan aikaan on ihan hiton hyvä olotila. Mie pääsin sellaseen kouluun mihin halusinkin. :) Voin siis olla tosi ylpee itestäni. Tosin miula oli kyllä hyvät kannustusjoukot ja ihanania ihmisiä ympärillä,joten suurimmat kiitokset menee heille,ilman heitä miula ei olis ollu niin itsevarma olo pääsykokeissa. :)

Koulu alkaa 20 päivä ja alkaa olee fiilikset katossa, kska tää on niin unelmaa.. En voi muuta sanoa. :)

Onneks on ihania ihmisiä jotka auttaa minuu ja oon saanu majapaikan,koska meillähän ei oo vielä asuntoa, mutta eiköhän sekin kohta järjesty. :)

Eilisen puhelun jälkeen tuli fiilis" ei mitään hätää,vaikkei omat voimat riittäneet" miula on siis kaikki hyvin ja tästä alkaa uusi elämänvaihe ja aika isoja muutoksia miun pieni pää tekee nyt. Pitää vaan voittaa pelot ja olla rohkea ja oma itsensä ja koittaa aina parhaansa,niin enköhän mie niillä pärjää (;

Kuumeista pohdintaa, joka toimii myös ketuksen purkamisena.

Voiko olla niin, että elämän tarkotus on miellyyttää muita ja olla hiljaa vaikka tekis mieli vain huutaa? Mutta huutamisessa onkin riski, sillon voi loukata jotakuta.

Mihin tää elämä oikein menee ja mitä siitä saa ite oikein irti. Huoh. En tiiä johtuuko tää ketutus nyt vaan ainostaan miun kuumeesta vai siitä, että miun pää saattaa olla räjähtmässä ihan just tällä sekunnilla? En tiedä kummasta,mutta sen tiiän että kohta alkaa napsumaan tän neidin päässä ja pahasti. Ehkä kerrankin miun pitäs olla kusipää ja sanoo asiat vaan suoraan ja juuri sillä tavalla kun mie nään ne. Ja ottaa sit kyllä vasta huudot niskaani,mutta onko sillä sit enää mitään väliä? kun on tarpeeks vittuuntunut ja ihan napsashtamis pisteessä niin oiskohan isllo miun vuoro vaikka sanoa kaikki vaan suoraan eikä olla aina se joka kuuntelee kaiken paskan ja turhanpäiväsen jauhannan, joka pahimmassa tapauksessa menee siihen, että saa kuulla oelvansa ties mikä. Minkäs sille mahtaa, että jotkut ihmiset on vaan sellasia, jotka ei oikein muuta osaa kuin olla ilkeitä ja välillä ite oon sellanen, että otan kaiken niin henkilökohtasesti, että ihan itteensä ärsyttää. En vain tiedä oikein, että onko miusta sellaseen paskaan huutamiseen, riittääkö voimat ja antaako miu moraalinen elämänkuva luvan siihen. Mikä mie oon huutamanaa takasin, jos joku arvostelee minuu ilman mitään syytä, saako sillon sanoa vastaan? Mitä jos toinen loukkaantuu ja menee välilt? onko sillo sillä vastaansanomisella mitään merkitystä,jos välit menee? Onko milään enää sillon merkitystä, onko? Mitä jos vaan koitan kestää kaiken mitä tulöee vatsaan ja ylpeenä nuolla kaiken sen paskan miun isään,kunnes en kestä enää ja alan ahdistumaan ja vetäytymään? Onko kellään loppulujen lopuksi mitään oikeutta arvostella toista,vaikka toinen sanois mitä? Pitääkö kaikkki vaan kestää? Onko meidät kasvatettu siihen, että pitää vaan kestää ja laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? En tiedä,en tosiaankaan tiedä,mutta tiedän sen että nyt on aika ottaa välimatkaa ihan kaikkeen ja kaikkiin. Ehkä tää olo helpottaa sillä, en tiedä. Saa nähä miten tässä sodassa kyä. Kumpi voittaa, kylmyys vai huuto?

Elämä on aika ihmeellinen.

Tänään on aika paljon taas avautunut asioita. Nyt on joku suunta, että mihin mennään ja miten eletään. Tästä on hyvä jatkaa! Elän sen mukaan mikä tuntuu miusta hyvältä ja tiputan muiden odotukset pois. En pysty oikeestaan elää täysillä,jos kokoajan on ihmisten odotuksia miun harteilla, se ei vaan toimi niin. Miun pitäs vaan oppii lopettamaan muiden miellyttäminen ja elää omalla tavalla, tehdä asiat juuri niinkuin tuntuu parhaimmalta.

Ehkä tää elämä alkaa aukee myös miun pieneen päähän tästä lähtien, pitää vaan elää sen mukaan mitä sydän sanoo,ja sit on hyvä.

Sunnuntaiiiiii

Ei voi muuta sanoa kuin: Tälläisiä lisää. :) Jotenkin kaiken tän kiireen keskellä ja pienen kriisin kanssa eläminen on vetänyt miut ihan piippuun.. Pitäs alkaa pikkuhiljaa saada kamoja kasaan muuttoa varten. Kesäkuun alussa muutetaan murusen kanssa mökille kesän ajaksi. Tulee varmaan tosi mielenkiintoista,kun ei oo säöhköä,eikä juoksevaa vettä. Mutta tällästä juuri mie kaipaan, täydellistä vapautta kaikesta. Keskellä hiljasuutta ja mielenrauhaa. Uskon,että saavutan mielenrauhan kyllä tuolla mökillä. <3 Välillä tietenkin pitää mennä koneelle ja maksaa laskuja,jotka tulee kuitenkin vaikka haluisin vaan täydellisen mielenrauhan,ilman että pitäs hoitaa jotain asioita. Mutta näillä mennään, eikä hidastella yhtään. odotan niitä laiskoja päiviä,jollon voi vaan olla, nauttia elämästä ja kokea kaikkia uusia tunteita,joita tuo kyseinen mäkillö olo varmasti herättää. :)

Tälläkin hetkellä miun pitäs olla kyllä pakkaamassa tavaroita ja saada kaappeja tyhjäksi,mutta en todellakaan ala tekemään sitä tänään, huomenna sitten kun koittaa taas arki.

Jotenkin miula on tosi hyvä olo ja oon onnellinen, jumankekka mie oon onnellinen.

Tätä olotilaa en vaihtaisi mihinkään ja tämän hetkistä olinpaikkaani en vaihtaisi,vaikka tietysti tää kaupunki meininki vähän ahistaa,mutta antaa ahistaa. Ahistakoot nyt,koska kohta se loppuu! :)

Nyt takaisin löhöämään,ainakin vähäksi aikaa. ;)

Jospa nyt puhaltaisi uudet tuulet?

Hyvää huomenta vaan maailma, tänään on se päivä jollon alkaa tapahtua jotain uutta miun elämässä. Nimittäin siitä jää kaksi asiaa pois,jotka on kuuluneet siihen jo hyvinkin kauan eikä niistä oo ollu mitään hyötyä koskaan,kun näin oikein ajattelee. Asiat ovat nimittäin tupakka ja kahvi. Kuulostaa hullulta,mutta haluan päästä näistä asioista eroon,koska eipä niistä oo ku haittaa. Tässä nyt litkin teetä ja toivon että yöunet on ollut niin hyvät,että tästä päivästä selvii jotenkin hereillä ilman kahvia.. Saa nähä kuinka käy. :)

Oon joskus ollu noin 3 viikkoa tupakoimatta ja sen jälkeen aattelin ku meni hermot johonkin asiaan,että "voinhan mie nyt yhden polttaa" mutta ei menny niin,kun poltin sen yhden,niin sit poltin toisen ja olin taas koukussa. -.- Tällä kertaa en anna mitään armo röökejä itelleni enkä mitään armo kahvikuppeja,koska käy niin: Minna juo kahvia,minna menee automaattisesti röökille.. Ei hyvä juttu ollenkaan -.-

Tätä mie haluun, tää on se juttu jonka haluun tehdä. Haluun lopettaa tupakoinnin,se on tyhmää,vaarallista ja vie rahaa, eli ei siinä oo mitään hyvää.

Kahvin juonnin lopetan lähinnä siks,että se ja rööki on vaan kuulunu yhteen miun elämässä aika pitkään, voi olla että joskus hamassa tulevaisuudessa pystyn juomaa kahvia ilman että miula alkaa tekee mieli röökiä,mutta ei todellakaan vielä. Ei todellakaan.

Alan pitämään varmaan jotain röökinlopetus päiväkirjaa,josta sitten kirjottelen myös varmaan pätkiä tänne..

Saa nähä kuinka tässä käy,mutta usko on kova!

Aurinkoista päiväää:)

Tämän hetkinen elämäni.

Tai siis onko mulla ees sellasta? Rupesin pohtimaan sitä, että mitä tässä on oikein tapahtumassa? Chillaan vaan päivät ja teen asioita,joista nautin. En käy töissä,ja se on mun omakohtanen valintani, olen nimittäin päättänyt viettää chillin kesän,ilman mitään huolia.. Toisaalta raha on ehkä ainut huoleni tällä hetkellä, mutta koska kaikki mikä tulee niin myös menee ja jää käteen ehkä vaan vähäsen, jonka sitten käytän ruokaan ja ehkä joskus myös johonkin kivaan löytöön jos satun löytämään jonkun kivan kirppislöydön. Tämä on oikeestaan aika kasvattavaa,koska pitää oppia elämään säästeliäästi ja luopumaan jostain kivoista jutuista,kuten esim lehtitilaukset(ne maksaa liikaa), pitkistä puheluista kavereiden kanssa( koska lasku ei saa olla liian iso) ja ylimääräisestä kosmetiikasta,koska ei vaan oo varaa ja oikestaan käytän vaan enää silmä ja huulimeikkiä. Musta on tulossa vissiin tätä tahtia joku kuluttamisen vastainen ihminen,en tiedä, aika näyttää.

Syksyllä olis tarkotus etsiä töitä ja myöhemmin lähteä opiskelemaan, mutta se on vasta syksyllä.

Yksi suuri elämänmuutos on se,että muutetään murun kanssa kesäksi mökille,jossa ei ole juoksevaa vettä eikä sähköä. Eli puhelinta käytetään tosi säästeliäästi ja toivon mukaan mokkula toimii sielä mökillä,jotta voidaan maksaa laskut ja hoitaa sellaiset asiat,jotka vaativat nettiä. Toivon myös,että miun koneen akku kestää tän kaiken,koska enhän saa mistään virtaa siihen. Onneksi mökillä käy ihmisiä,jotka sit pystyy jeesaa,jos tarvii. Tulee kyllä varmaan otettua pyörät mukaan,koska joskus vaan pitää polkea sinne kauppaan hakemaan ruokaa ja muuta tarpeellista, matkaa tulee yhteen suuntaan reilu 20 kilsaa,eli kuntokin kasvaa huimasti :)

Saa nähä,että kuinka tässä kaikessa käy,mutta olen tyytytäinen elämääni.

ps: Voin kertoa että olen ollut värjäämättä hiuksiani kohta 5 kuukautta,koska haluun palauttaa jotenkin ees alkuperäsen värin.. Ja nämä näyttävät järkyttäviltä! Syksyllä sit kampaajalle,kun nää miu hiukset on pidemmät a vielä enemmän luonnon tilassa,kuin nyt ja sit väriä. Tarkotus olis ottaa sellanen kylmänvaalea väri,mutta en tiedä,että onko se kuitenkaan ihan sopiva,mutta sellanen olis siisti. Myös syksyllä olis tarkotus ottaa vasempaan ranteeseen tatuointia. :)

Mutta eipä tässä muuta, tällästä tällä kertaa, päivittelen taas kohan tulee jotain kerrottavaa. :)

Kuka oikeastaan olen?

Tästä alkaa miu tutkimusmatka itseeni. Pohdin siitä, että kuka oon oikeesti ja mitä haluan. Millanen ihminen on Minna. Miks itsensä tutkiminen on näin vaikeeta? :o Oisko tähän jotain konetta,joka auttaisi?

Tähän asti kun oon hieman pohtinut miuta,niin oon tullu siihen tulokseen,että oon aika muuttuva ja sellanen tunteella elävä, vaikka jotkit jutut sitten taas vaatii kauheeta järjestelyä ja kikki pitää olla suunniteltu,ettei miu pieni pää saa aikaan itelleen mitään karuselliä,joka sitten alkaa pyörimään,kun pitäisi käydä nukkumaan.

Tykkään tehdä monia asioita: Piirtää,kirjoittaa,kuunnella musiikkia(Tällä hetkellä Heli Kajo niminen artisti uppoo minuu tosi hyvin), treenaaminen ja liikunta on lähellä miun sydäntä. Siinä tais olla suurin osa siitä,mistä tykkään.

Sitten mitä mie arvostan: Rehellisyyttä, rentoa menoa, sellasta elämää, jossa kaikki ei oo niin vakavaa, ihmisiä,jotka arvostaa itseensä(tiedän välillä se on tosi vaikeeta) sellasia hetkiä, kun vaan saa olla ja aika menettää merkityksensä.

Tästä lyhyestä yhteenvedosta voin vaan todeta: Olen ihminen, joka elää hetkessä ja tunteella,ja antaa vaan mennä,kun siltä tuntuu.

Oiskohan jollakin jotain lisättävää? Ku itsestään ei aina huomaa niitä huonoja/hyviä puolia.?

ps: Ajatusmaailma,jota pyrin noudattamaan: Jokaisessa päivässä on ainakin yksi hyvä hetki tai asia. Tälänen ajattelutapa on auttanut minuu valtavasti.

pps: Haluisin miun ranteeseen tatuoinnin,tekstikin on jo tiedossa :)

Sellanen fiilis, että morjens.

Ei oikein voi kuvailla,levoton olo hieman.. Kohta käymään tivolissa kun sinne on ilmanen sisäänpääsy :'D Pitäähän sitä vähän käydä kattomassa tänkin kaupungin yömenoa,kun kerta täälläpäin ollaan. Huomenna kiltisti kotiin ja takaisin arkeen. :) Tänä iltana ollaan vielä nuoria, tänään ei mikään paina! Tänä yönä tansitaan aamuun saakka :)

ei voi muuta sanoa kuin, että mulla on levottomat jalat.. Tahtoo tanssimaan,tahtoo pitää hauskaa. :D

Jos sitä tänään sais sit murusen kanssa ne illan vikat hitaat,kun viimeeks kunto petti :D 

Ehkä tänään, toivossa on hyvä elää, nyt ja aina. 

ps: Miu kurkku vihaa minuu ja mie miun kurkkua.. En oo kipee tai mitään,mutta miu kurkulla on ongelma miu liian isojen risojen kanssa. Ne käy jotain sotaa sielä keskenään ja mie oon se syytön siviili tässä sodassa. Tiistaina lähtee puhelu mei terveyskeskukseen ja vaadin et pääsen lääkäriin. Ne on hyvin halukkaita opastamaan miut päivystävälle sairaanhoitajalle, koska minuu koskeen kurkkuu. Varmasti on viruksen aiheuttama heidän mielestä,mutta kun ei oo niin. Yksi fiksu hoitaja sano että miu kurkkukivut luultavasti johtuu siitä,että miu kummatkin risat on vaan liian suuret miu suuhun.. Senkin kuulemiseen piti istuu kaks tuntii päivystyksessä kun en enää pystynyt syömää mitään. Ja mei hoitajat sanoo aina vaan ku sanon ettei miu risoja oo leikattu,et voisko nää miu kivut johtuu niistä, niin vastaus :" Ei voi, tää on vaan nuhasta johtuva" vaikka miula ei oo ollu ees nuhaa yms.. 

Nyt tää kurkkukipunen lähtee tivoliin <3

pus!

Viimeinen ilta maalla.

Huomenna on sitten tiedossa reilun 4 tunnin junamatka kohti kotia. On kyllä ihanaa palata kotia,kun on ollut kolme viikkoa reissussa. Kotona odottaa varmasti kasa postia ja paljon lukemista ja tietenkin ihana koira. :) Pääsee sitten lenkille sen kanssa ja muutenkin vähän näkemään kavereita. Pitäs käydä yhtä pikkumiestä käydä moikkaamassa,kohan sopiva väli löytyy. Uskon kuitenkin että sopiva väli löytyy, koska vietän kauniisti sanotusti "rentoa oleilua" Luultavasti tulee vietettyä nyt vähän pidemmän aikaa ihan vaan näin, tästä mie vaan nyt jotenkin tykkään ja tää on miiule tällä hetkellä tärkeää, jotta voin jollakin asteella löytää itseni ja omat vahvuuteni. En siis ole mitenkään pahasti hukassa,mutta jollakin tavalla olen hieman hukassa, joten nyt vaan omaa aikaa ja kavereiden näkemistä,niin varmasti hyvä tulee.

Pitää vaan jollakin tavalla löytää tasapaino miun elämässä, ja saada elämään sellaset asiat,jotka haluunkin siihen, ja jättää kaikki turha pois. Kaikki sellanen joka vie miu elämästä turhaan energiaa ja aikaa. Yksi niistä energia varkaista on televisio. Katon ihan liikaa televisiota.. Huoh. Pitää päästä tästä tavasta eroon. Toinen on ilmiselvästi se, että mie vertaan itteeni jotenkin kokoajan johonkin, enkä vaan voi hyväksyy sitä joinakin aikoina,että oon oikeesti hyvä tälläsenä. Jotenkin pitäs aina olla joku osa-alue jossa parantaa omaa elämää. Miksen osaa vaan elää just tätä elämää joka miula on, ilman että pitäs ettii kokoajan jotain täytettä? Huoh.

Mutta joo muistettavii juttui: Papakoe.. Hyi hitto että taas pelottaa mennä sinne,vaikka viime kertakin meni hyvin,mutta silti.

Piilarit.. Haluun piilarit kesäksi: Kesä+aurinko+aurinkorasva+rusketus, lukeminen auringossa ja lierihattu! :D

Kesä tule jo, nyt on pakko mennä nukkumaan..

tässä pieniä kuvia miusta helsingistä :)

 Ylemmässä kuvassa uusia vaatteita,jotka löytyi Valtteri kirpparilta Helsingistä. Tykästyin tuohon kaulaliinaan ja mikki&Minni paitaan ihan älyttömästi. T-paita on myös samasta kirpparista, liila hihaton paita.

Tässä kuvassa minulla on lyhyt hihainen pitkä paita/mekko. Tykkään paljon! kuvassa myös näkyy uudet punaiset leggarit, Tykkään.

Sisäinen mielenrauha löytyi.

Ollaan oltu nyt reilu viikko maalla murusen kanssa. Ainakin miule täällä maalla olo on vaan tehnyt hyvää. :) on ainakin löytynyt kauan kadoksissa ollut mielenrauha,ja jotenkin koen että olen tällä hetkellä tasapainossa miun elämän kanssa. Päivät täällä kuluu tosi nopeesti ja välillä vaan huomaa,että oho on jo ilta,mutta se mitään. On ihanaa kun lähtee illalla kävelemään,niin ei kuulu mitään muutakuin luonnon ääniä,se on oikeesti tosi rauhoittavaa.

Muutenkin alan olemaan sinut miun itseni kanssa ja jotenkin oon oivaltanut miun elämästä pieniä,mutta todella trkeitä asioita. Kaikella on tapana järjestyä,oon ainakin oppinut sen.

ps: Oon aika seis,kun yöunet jäi vähiin.. Nukkumatti on hyljännyt miut vissiin.

Tästä tuli tosi lyhyt postaus,mutta ei voi minkään. Oon sekaisin onnesta!

pus!

Pilleritön elämä.

Noniin, kirjottelen tässä kirjotuksessa aiheesta: Elämäni ilman e-pillereitä. Kyllä tässä tekstissä esiintyy sanat seksi, seksuaalisuus, mielialat yms.  Eli aika henk.koht tasolla mennään.

Lähin tähän projektiin ihan sillä mielellä, että katselen millaiseksi miun oma pää, kroppa ja halut seksiä kohtaan muuttuu kun en enää syö pillereitä. Suurin syy tähän lopettamiseen on yksinkertaisesti se, että pillereissä on haittavaikutuksia, joista ei esim lääkäri kertonut kun määräsi pillerit.

kivoja huomioita lopettamisesta: Miun mielialat ei heittele kokoajan ja oon paljon tasaisempi mieleltäni, joten elämäni on todella pajon hempompaa kun pää ei oo kokoaan hajoamassa vaikka juuri sekunti sitten kaikki oli hyvin. Tollaset olotilat on ollut tosi rasittavia, ymmärrätte varmaan.

Seksuaaliset halut on muuttuneet paljon parempaan suuntaan: Haluun yksinkertaisesti vaan enemmän seksiä ja se tuntuu todella paljon paremmalta. En oo siis yhtä kuiva kuin sahara. Jee.. Eli hyvällä mallilla mennään.

Ainut ehkä miinus mitä oon huomannut on se, että miun naama on palannu teini-ikään. Finnejö tulee kun sieniä sateella,vaikka huollan ihoani säännöllisesti.. No mutta tollanen vaikutus ei oo mikään maailmaa kaatava,kun muuten on niin paljon parempi olo. :) Toisaalta myös miun finnien esiintyminen saattaa olla joku miun naaman reagtio siihen, että en oo käyttänyt puuteria tai meikkivoidetta pitkään aikaan. Miun naama on siis aloittanut sodan minua vastaan,mutta miepä tiedän voittavani sen, ihan varmasti.

Vaikka pilleritöntä elämää on takana vasta viikko,niin silti tästä on hyvä jatkaa. Toisaalta mie luulen, että osaksi nää positiiviset vaikutukset on tullut osaksi siitä, ttä miun ei tarvii enää stressata siitä oonko mie muistanut ottaa pillerin vai en. Mie oon huonomuistinen,tiiän sen.

mutta oli nää kivat puolet ihan mistä johtuvia tahansa,niin pillereitä en enää syö. Näillä mennään ja näin on hyvä :)

Maalla on mukavaa :)

Vilkkaan ja osittain myös jotenkin rankan viikon jälkeen oli ihana tulla maalle. :) Täällä menee ainakin pari päivää, ja tällä hermot lepää todellakin. Jossain vaiheessa pitäisi palata kotiin ja antaa arjen taas alkaa pyörimään omaan tahtiin. Tietenkin tarkoituksena olis saada kroppa kesäkuntoon ja vähän muokata ruokavaliota. Eli siis kaurapuuroa, maitorahkaa, kasviksia ja hedelmiä. Noilla kyllä pärjää ja kun vähän lisää proteiinia ruokavalioon,niin treenaaminen alkaa varmasti tuottaa tulosta. Tarkoitus olisi hankkia salikortti ja alkaa käymää säännöllisesti salilla.

Tulispa jo kesä,niin pääsis murun kanssa mökille asustelemaan ainakin kuukaudeksi, näin olisi ainakin tarkoitus. Saa nähdä että millon pääsee mökille ilman että uppoo hankeen. :) Toivottavasti pian!

Kesän vois vaan olla ja syksyllä töitä ja murun kanssa jonnekkin päin suomea.

ps: ihan sairasta ku en saa unta, näistä öistä alkaa tulla mielenkiintoisia.. Huoh.

Heipsulivei

Viikko täällä helsingissä alkaa olee lopullaa ja sunnuntaina pitäisi lähtee maalle vierailemaan pariksi päiväksi. (: Tekee kyllä varmasti hyvää tän viikon jälkeen päästä vähän maalle oleskelemaan. :)

Huomaan että jotenkin peljo tätä kaupunkia kohtaa on vähentynyt ja oon oppinut jo olemaan ahdistumatta esimerkiksi lähijunien asemalla. Edistystä siis. En oikein tiiä, että mistää miun ahdistus tuli,mutta sen tunteminen oli toisaalta hiton kasvattavaa. Pitää vaan tuntee tunteet sellaisia kun ne ovat ja silloin kun ne tulee,eikä vain antaa niiden "mennä ohi" kun sitten niistä ie koskaan pääse eroon. En ainakaan mie.

paljon on tullut osteltua kaikkea, huivi, kengät, takki,kirjoja ja lehtiä. Paljon on herkuteltu ja syötyä hyvin ja vietetty laatuaikaa murun kanssa. Nyt oon ollut viikon lomalla( työttömänä) ja jotenkin vieläkin on sellanen olo,että vielä vähän lomaa,niin sitten jaksaa taas. :)

Suunnitelmissa olisi viettää murusen kanssa suurinosa kesästä mökillä murusen kanssa ja yrittää pärjätä ilman mitään turhuuksia, eli siis puhelin on luultavasti aika paljon äännettömällä tai kiinni ja muutenkin kaikki ylimääräinen vain pois. kyllä sitä pärjää, tekee vaan hyvää päästä kaikesta televisiosta ja koneelta olosta kauas pois ja saada vaan olla. Kesän suunnitelmiin kuuluu siis paljon lukemista, aurinkorasvaa ja löhöilyä ja tietenkin lenkkeilyä. :) paljon vaan luonnossa oloa ja kävelyä. :)

Hankitaan siis kunnon rusketus ja nautitaan kesästä niin syksyllä jaksaa taas.

Nyt elän tälläistä haahuilu vaihdetta,mutta ei kaduta. Tää on just sellasta,mitä haluan juuri nyt tehdä, ja tämä tekee miusta onnellisen, jollon myös miun läheisilläni on paljon parempi olo,kun itse voin hyvin.

Löysin uuden suosikin:)

päätin kokeilla ihana sarjaan kuuluvaa mustikka-valkosuklaa nimistä jugurttia,ja rakastuin täysin kyseiseen jugurttiin. :) Tietysti hinta sattaa vähän kirpaista, kun vertaa sitä joihinkin litran purkkeihin,mutta ei se haittaa. Ajattelin ottaa kyseisen jugurtin siihen listaan: Näillä herkuttelen joskus.

totuushan on se, että ku työelämävalmennus loppui perjantaina,niin samalla tippui tulot aika paljon, joten nyt olis totuteltava elämään pienellä rahalla,mutta eiköhän se jotenkin onnistu,onhan se onnistunut myös opintotuella ;)

Pitää vaan tehdä paljon valintoja.. huoh, mutta uskon että loppujen lopuksi teen valintoja, joita en kadu. :)

Yleensä on hehkuta kenkiä,mutta nyt: Löysin Foorumista Top10 nimisestä kaupasta ruskeet nahkaset nilkkurit,joihin rakastuin heti ja hinta oli vaan 10 euroa! Meinasin tipahtaa kun myyjä kertoi hinnan :)

mutta nyt on aika ruveta herkuttelemaan vähäsen ja odottelemaan iholla sarjan alkua,johon olen aika pahasti koukussa :'D

:)

Kävin ostamassa vihdoinkin kylmäpuristettua kookosöljyä ja hintakaan ei ollut kuin 9.25 euroa ja kyseessä on vielä luomutuote. Tykästyin tuotteeseen heti tulos on se, että tästä kyseistä öljystä tulee miun kasvovoide. Laitoin eilen sitä naamaani ja vielä tänään iho tuntuu todella hyvältä. Voin suositella lämpimästi!

Illalla lähdettiin murusen kanssa stockmannin herkku nimiseen ruokakauppaan,josta tarttui aika paljon luomutuotteita mukaan ja sellaisia tuotteita,joita en oo ennen kokeillut :) Rahaa meni hieman enemmän kuin olisi mennyt jos olisin ostanut ei luomua,mutta ei haittaa. Luomusta oon valmis maksamaan hieman korkeamman hinnan. :) Kivana bonuksena nähtiin myös salkkareiden Liisaa.. En muista kyseisen naisen oikeaa nimeä,mutta ainakin yksi julkkis nähty :D Ei kyllä otettu mitään kuvia tai vastaavaa,mutta kokemus oli hauska :D

Nyt kohti kannelmäkeä ja sen kirpputoria,jota on ainakin keskustelupalstoilla kehuttu ja sitten kohti keskustaan :) Ilalla taas nenä kiinni telkkariin ja katselemaan iholla sarjaa<3

Aamun tee hetki.

pitkän vuorokauden jälkeen istun sohvalla ja juon teetä. Unta ehkä joku 6 tuntia ja sitä ennen melkein vuorokausi valvomista, aika hyvä saavutus työviikon jälkeen. :) Eilen tulin sitten Helsinkiin murun perässä,jonka kanssa ollaan koiravahteja ens viikkoon saakkaa. En oo vielä oikein tottunut olemaan täälläpäin,mutta eilen jopa saatoin vähän jo muistaa että miten täällä liikutaan yms. :D Ehkä tässä viikon aikana vähän tottuu liikkumaan täällä ja saattaa löytää jotain kivoja paikkoja. :) odottelen innolla tulevaa viikkoa. :)

Muutenkin tuntuu että miu elämässä alkaa voihdoin löytyä tasapaino ja oon pääsemässä siitä negatiivisesta ajattelutavasta eroon, tää tuntuu vaan hyvältä! Pikkuhiljaa kokoajan eteenpäin kohti sellasta elämäntapaa,jossa miula on hyvä olla. Hiljaa hyvä tulee.

Eilen käytii Helsinki Club nimisessä paikassa, täytyy myöntää että hieman odotin enemmän,mutta ihan hyvin sielä viihty. :)

Ehkä tää elämä alkaa tästä lutviintua ja mie aloitan haahuilun itteni löytämiseksi.