Arkea vain.

Aamuheräämiset, päivävaateiden pukeminen itselleen  ja poitsulle. Ei enää myöhään nukkumista, ulos mennään vaikka ei  itteensä just nyt kiinnotais, pitäs muistaa ottaa omaa aikaa, samalla kun täytyis jotenkin pitää koko paletti käsissä. Mitenköhän tälläsestä selvitään? Vieläkin oon ihan hukassa, vaikka joka päivä näihin tilanteihin törmään.
Milläköhän taidolla oon onnistunut pitää tän paletin ees suht koossa tän reilun 3kk? En olis uskonu et miula olis sellasii taitoi,mut näköjään on.
Oon oppinu sietää epävarmuutta ja kaaosta hieman paremmin, ku ennen. Ei koskaan voi tietää että millanen tilanne on esimerkiksi aamulla kun herää vaikka olis aatellu et mennään seuravaana päivän tyyliin kerhoon pojan kanssa, voi olla että se ei vaan onnistu.
Oon ollu aina sellanen ihminen et miun täytyy tietää mitä tapahtuu,koska muuten miun pieni pää ei kestä. Oon ehkä vähän oppinut että maailma ei kaadukkaan, vaikkein tiiä aina et mitä tapahtuu. :)

Tänään olis tarkotus mennä poitsun kaa napero muskariin, mut saa nähä et onistuuko,koksa poitsu on tosi poikki kun eilen sai ne 3kk rokotteet.

Ite oon vaihtnut syksyn kunniaksi hiusten värin tummasta vaaleeksi. Otin yhden värinpoitson ja oon tyytyväinen sen tulokseen, pitäs vielä iskee vaalee väri päähän,niin näistä tulis varmaan ihan kivat. :)

Pitäs siivota vaatekaapista kaikki turhat vaatteet ja viedä uffin laatikkoon. Samoin pitäs muistaa tyhjentää toi lehtihylly ja viedä ne keräykseen.

Miten tälläset pienet jutut on vaikee muistaa?

Aamukahvista on tullut elinehto. Mitenköhän selviäisin ilman aamukahvia? En varmaan mitenkään. :D