Tartun haasteeseen. Vaikea oli kuvata omaa kehoaan nyt,kun se on muuttunut tosi paljon. Kuvaamisen jälkeen tuli kuitenkin hyvä fiilis. Ei kropalla nyt niin väliä, minulla on lapsi. Se on kasvanut miun sisällä sen 9kk, ja kyllähän siitä jälkiä on jäänyt. Kuvat on otettu lähinnä mahasta,kun se on kaikista isoin muutos ollut.
Siinä se nyt. Yhden lapsen jälkeen. Olen ylpeä kehostani, olkaa muutkin! <3
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Vain elämää, ei sen enempää..
Huh hei. Aika menee ku siivillä! Vasta tuo pinniksessä tällä hetkellä tuhiseva poika synty ja nyt se on jo reilun kuukauden ikänen, ja niin iso poika ainakin miun silmissä.<3 Päivät menee kuin hujauksessa, kun eletään tuon pojan aikataulujen mukasesti, ja on ihanaa kun poika alkaa olemaan enemmän ja enemmän päiväl hereil, ettei hää vaan nuku kokoaikaa. :)
Itellä on vielkin aika outo olo. Mie oon äiti. Vaikka tähän kaikkeen on ollu aikaa valmistautua, niin silti. Tätä hommaa harjotellaan joka päivä, ja joka päivä opitaan uusii juttuja ja joka päivä tuo lapsi oppii uusii juttuja.
Tää kaikki on vaan niin uutta ja ihmeellistä, vaikka aluks olikin tosi hankalaa,ku ei meinannu jaksaa yöheräämisten takia mitään. Ekat 3 viikkoo tais mennä ihan sumus, en välil tieny et onks aamu vai yö. Taitaa olla tuttuu aika monelle?
Imatran reissu tuli siis enemmän ku tarpeeseen, näin sielä Jaanaa, ja vietetiin monta super hyvää hetkee ja sain vähän omaa aikaa,kun vanhemmat hoiti poikaa, suuri kiitos vaan heillekkin avusta. :)
Oon miettiny paljon opiskelu ja työjuttuja myös. Ensin hoidan tän kesken olevan koulun loppuun, sit vaan oon ja sit mietin et mihin haen. Tällä hetkellä mennään tosi paljon Villen töiden mukaan ja miusta on ihanaa olla pojan kanssa kotona. Suunnitelmissa on joku päivä lähtee lukee ittensä lasten ohjaajaksi tai lähihoitajaksi. Kummatkin kiinnostais, mutta en oikein tiiä et kumpi olis enemmän se miun juttu.
Onneks noit koulujuttui kerkee miettii täs ihan rauhas, nyt vaan nautitaan siitä ajasta,jonka voin olla pojan kanssa kotona. <3
Pikkuhiljaa pitäs alkaa miettimään pojan nimenanto tilaisuutta, kohan ensin sais tehtyy kutsut ja selvitettyy muutaman kimuranttisen asian,niin olis paljon helpompi olo.
'
Nyt keittämään kahvia ja siivoilemaan, jotta illalla saa vaan olla. :)
Itellä on vielkin aika outo olo. Mie oon äiti. Vaikka tähän kaikkeen on ollu aikaa valmistautua, niin silti. Tätä hommaa harjotellaan joka päivä, ja joka päivä opitaan uusii juttuja ja joka päivä tuo lapsi oppii uusii juttuja.
Tää kaikki on vaan niin uutta ja ihmeellistä, vaikka aluks olikin tosi hankalaa,ku ei meinannu jaksaa yöheräämisten takia mitään. Ekat 3 viikkoo tais mennä ihan sumus, en välil tieny et onks aamu vai yö. Taitaa olla tuttuu aika monelle?
Imatran reissu tuli siis enemmän ku tarpeeseen, näin sielä Jaanaa, ja vietetiin monta super hyvää hetkee ja sain vähän omaa aikaa,kun vanhemmat hoiti poikaa, suuri kiitos vaan heillekkin avusta. :)
Oon miettiny paljon opiskelu ja työjuttuja myös. Ensin hoidan tän kesken olevan koulun loppuun, sit vaan oon ja sit mietin et mihin haen. Tällä hetkellä mennään tosi paljon Villen töiden mukaan ja miusta on ihanaa olla pojan kanssa kotona. Suunnitelmissa on joku päivä lähtee lukee ittensä lasten ohjaajaksi tai lähihoitajaksi. Kummatkin kiinnostais, mutta en oikein tiiä et kumpi olis enemmän se miun juttu.
Onneks noit koulujuttui kerkee miettii täs ihan rauhas, nyt vaan nautitaan siitä ajasta,jonka voin olla pojan kanssa kotona. <3
Pikkuhiljaa pitäs alkaa miettimään pojan nimenanto tilaisuutta, kohan ensin sais tehtyy kutsut ja selvitettyy muutaman kimuranttisen asian,niin olis paljon helpompi olo.
'
Nyt keittämään kahvia ja siivoilemaan, jotta illalla saa vaan olla. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)